Maailmaa muuttavia eläimiä

Noin 14 000 vuotta sitten mammutit loivat ekosysteemin, jota kutsutaan mammuttiaroksi eli arotundraksi. Puita kaatamalla mammutit saivat aikaan ruohovaltaisen aroalueen, jota asuttivat uskomattoman monet lajit. Mammutit olivat tärkeitä myös ihmisten selviytymiselle jääkauden aikana. Kun sää lämpeni, mammutit kuolivat sukupuuttoon ja niiden synnyttämä ekosysteemi hävisi. Löydetyissä mammuttien luurangoissa on yhä jäljellä DNA:ta. Nykytiede pitää mahdollisena, että nämä jättiläiset voitaisiin palauttaa maailmaan niiden geneettisen koodin avulla.

Norsu on maapallon suurin maaeläin. Se on kasvinsyöjä, joka syö 100 - 150 kiloa kasveja päivässä. Savanni on päiväntasaajalla sijaitseva suuri tasankoalue, jonka uudistumisessa norsuilla on oma osansa, kun ne liikkuvat alueella ja nauttivat ravintoa. Kun norsut kaatavat puita, paikalle kasvaa uutta ruohoa. Se on seeprojen ravintoa, ja seeprat puolestaan ovat leijonien ravintoa. Norsun ulostekin on tärkeää, sillä se tarjoaa ravintoa lantakuoriaisille. Norsut ovatkin hyvin tärkeä osa savannin ravintoketjua.

Majava on niin Ruotsin kuin Suomen suurin jyrsijä, joka käyttää ravinnokseen puiden kuorta ja nuoria versoja, erityisesti haapaa ja koivua. Ne pääsevät käsiksi nuoriin versoihin kaatamalla puita, joita ne sitten käyttävät myös pesänsä rakennusmateriaalina. Kun majavaperhe alkaa rakentaa pesää, se myös muuttaa maisemaa luomalla kosteikkoja, mikä hyödyttää monia muita lajeja. Samalla majavaperheen luomat lammikot vaikuttavat ilmastoon. Toimimalla vesisäiliöinä ne voivat ehkäistä kuivuutta, ja kovalla sateella ne voivat toimia puskureina.

Norsu on maapallon suurin maaeläin. Se on kasvinsyöjä, joka syö 100 - 150 kiloa kasveja päivässä. Savanni on päiväntasaajalla sijaitseva suuri tasankoalue, jonka uudistumisessa norsuilla on oma osansa, kun ne liikkuvat alueella ja nauttivat ravintoa. Kun norsut kaatavat puita, paikalle kasvaa uutta ruohoa. Se on seeprojen ravintoa, ja seeprat puolestaan ovat leijonien ravintoa. Norsun ulostekin on tärkeää, sillä se tarjoaa ravintoa lantakuoriaisille. Norsut ovatkin hyvin tärkeä osa savannin ravintoketjua.

Sudet elävät pareittain tai perhekunnittain laumoissa. Usein lauma metsästää yhdessä. Yleisiä saalislajeja ovat hirvet, peurat ja jänikset. Sudella on merkittävä rooli ravintoketjussa niin Ruotsissa kuin Suomessa, mutta myös esimerkiksi Yellowstonessa, Yhdysvalloissa. Siellä sudet päätettiin palauttaa luontoon istuttamalla, kun hirvet lisääntyivät liikaa. Hirvet siirtyivät pois tavanomaisilta alueiltaan susien pelossa, mikä johti siihen, että alueelle palasi muita lajeja. Susilla on paikkansa ekosysteemissä, ja ne edistävät luonnon monimuotoisuutta.

Turska on suosittu kala ruokapöydässä. Ja turska tekeekin hyvää, mutta ei vain lautasella, vaan erityisesti merissä. Turska elää niin Pohjois-Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin, ja myös Itämeren eteläosissa. Kun se kasvaa poikasesta jopa 100 kilon painoiseksi, sillä on monia erilaisia rooleja ekosysteemissä. Turska on petoeläin ja varmistaa, että ruoka liikkuu meren ravintoketjussa. Turskan katoaminen vaikuttaisi koko ravintoketjuun, kuten leväkukintojen lisääntymiseen merissä.

Mehiläiset, kimalaiset ja perhoset ovat luonnon supersankareita. Niiden ravintoa on kukkien mesi. Kun pölyttäjät keräävät mettä, niihin tarttuu samalla siitepölyä, joka leviää seuraaviin kukkiin. Pölyttämällä näin kasveja pölyttäjät tuottavat hedelmiä ja marjoja niin ihmisille kuin monille linnuille ja muille eläimille. Ne ovat uskomattoman tärkeä osa ekosysteemiä. Jos pölyttäjät häviäisivät, yli 80 prosenttia maailman kasveista katoaisi.

Ruotsissa elää kahdeksan eri sammakkolajia, kaikki suojeltuja. Suomessa sammakkolajeja on vain kolme. Sammakko on ravintoketjun keskivaiheilla oleva eläin, joka syö hyönteisiä ja on itse pikkunisäkkäiden saaliseläin. Ohjelmassa seurataan sammakon kehitystä munasta täysikasvuiseksi yksilöksi. Miten sammakoiden elinkaaren eri vaiheet vaikuttavat luontoon ja muihin eläimiin? Jos sammakoita on liian vähän, sillä on vaikutuksensa kosteikkoihin.

Majava on niin Ruotsin kuin Suomen suurin jyrsijä, joka käyttää ravinnokseen puiden kuorta ja nuoria versoja, erityisesti haapaa ja koivua. Ne pääsevät käsiksi nuoriin versoihin kaatamalla puita, joita ne sitten käyttävät myös pesänsä rakennusmateriaalina. Kun majavaperhe alkaa rakentaa pesää, se myös muuttaa maisemaa luomalla kosteikkoja, mikä hyödyttää monia muita lajeja. Samalla majavaperheen luomat lammikot vaikuttavat ilmastoon. Toimimalla vesisäiliöinä ne voivat ehkäistä kuivuutta, ja kovalla sateella ne voivat toimia puskureina.

Supikoira on selviytymisen mestari ja sopeutuu hyvin erilaisiin ympäristöihin ja sääolosuhteisiin. Se on kaikkiruokainen, alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen petoeläin. Ruotsiin se on tullut istutettuna, missä sitä metsästettiin turkisten vuoksi, ja Suomeen se on levinnyt vaeltamalla itärajan takaa. Nykyään sitä pidetään luonnon kannalta haitallisena vieraslajina. Korkealla ravintoketjussa olevat vierasnisäkkäät, kuten supikoira, vaikuttavat ekosysteemiin muita vieraslajeja enemmän. Ohjelmassa nähdään esimerkkejä myös muista vieraslajeista ja niiden aiheuttamista ongelmista.