Pekka Laineen Ihmemaa

Oikeasti tärkeistä aiheistakuten äideistä kannattaa laulaa joskus ihan konstailematta ja suoraan. Esimerkistä käy vanha stadilainen valitus, joka puhuu asiasta karhealla lämmöllä. Nostattavaa energiaa tarjoava musiikki ei välttämättä tarvitse edes suuria sanoja. Soulklassikon tarttuva torviriffi voi antaa siivet. Ismo “Ippe” Kätkä (1948-2026) uskoi muusikkona intohimoon ja uteliaisuuteen. Gillian Welch: Happy Mother’s Day Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävät: Oi mutsi mutsi Mama Cass Elliott: Make Your Own Kind of Music Alicia Keys: Superwoman Bill Withers: Lovely Day Stevie Wonder: Don’t You Worry ‘bout a Thing Curtis Mayfield: Move On Up Royals: High Pekka Pohjola Group: Tehdasmusiikkia Noitalinna Huraa!: Haaveilija.

Asuuko muistoissa totuus meistä vai valehtelevatko muistot? Jos muistoista ja muistamisen teemasta ammentavia lauluja kuuntelee, vastaus on sekä että. Muistoista voi kirjoittaa monella tapaa. Krokotiilirockin nostalgiasta päädytään parin mutkan kautta J.Karjalaisen tarinoihin, joissa tosi ja kuviteltu kietoutuvat yhdeksi. Nykytodellisuuden ja muistoihin kätketyn kohdatessa syntyy usein sähköä. Joskus muisti toimii arvaamattoman lottokoneen lailla. Tärkeä unohtuu ja irralliselta tuntuva hehkuu terävänä kuvana. Muska: Krokotiilirock Adele: When We Were Young J.Karjalainen & Electric Sauna: Verinen mies Samuli Putro: Kuvat meistä kaikista Miljoonasade: Ootko muistanu, Iiris? Suzanne Vega: Tom’s Diner Emmylou Harris: Goodbye Made in Sweden: Winter’s a Bummer Kuusumun profeetta: Myrsky nousee.

Asuuko muistoissa totuus meistä vai valehtelevatko muistot? Jos muistoista ja muistamisen teemasta ammentavia lauluja kuuntelee, vastaus on sekä että. Muistoista voi kirjoittaa monella tapaa. Krokotiilirockin nostalgiasta päädytään parin mutkan kautta J.Karjalaisen tarinoihin, joissa tosi ja kuviteltu kietoutuvat yhdeksi. Nykytodellisuuden ja muistoihin kätketyn kohdatessa syntyy usein sähköä. Joskus muisti toimii arvaamattoman lottokoneen lailla. Tärkeä unohtuu ja irralliselta tuntuva hehkuu terävänä kuvana. Muska: Krokotiilirock Adele: When We Were Young J.Karjalainen & Electric Sauna: Verinen mies Samuli Putro: Kuvat meistä kaikista Miljoonasade: Ootko muistanu, Iiris? Suzanne Vega: Tom’s Diner Emmylou Harris: Goodbye Made in Sweden: Winter’s a Bummer Kuusumun profeetta: Myrsky nousee.

Funk on musiikkia, jonka pettävän yksinkertaiselta vaikuttavan pintakerroksen alla asuu valtava vivahteiden rikkaus. Vuonna 2025 valmistunut dokumentti We Want the Funk tarttuu musiikillisesti, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti käänteentekevän tyylin kultakauteen ja puhaltaa kiehtovan tarinan henkiin. James Brownin, Sly Stonen ja George Clintonin kipparoima mullistus soi edelleen musiikin ytimessä. Kehollisuus ja tanssi on popmusiikin ydinmehua. Dokumenttina Funkin vuosikymmenet on nappisuorituss. Aiheen taitavasta rajaamisesta ja inspiroituneesta puheesta syntyy hyvä keitos, kuten myös Becoming Led Zeppelin-dokkarin tapauksessa. Kate Bush: The Man with the Child In His Eyes James Brown: Say It Loud I’m Black and I’m Proud (part 1) Sly and The Family Stone: Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin) Labelle: Lady Marmelade Parliament: Flashlight Prince: Kiss Red Hot Chili Peppers: Under The Bridge Led Zeppelin: Heartbreaker Mount Mary: No Other.

Funk on musiikkia, jonka pettävän yksinkertaiselta vaikuttavan pintakerroksen alla asuu valtava vivahteiden rikkaus. Vuonna 2025 valmistunut dokumentti We Want the Funk tarttuu musiikillisesti, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti käänteentekevän tyylin kultakauteen ja puhaltaa kiehtovan tarinan henkiin. James Brownin, Sly Stonen ja George Clintonin kipparoima mullistus soi edelleen musiikin ytimessä. Kehollisuus ja tanssi on popmusiikin ydinmehua. Dokumenttina Funkin vuosikymmenet on nappisuorituss. Aiheen taitavasta rajaamisesta ja inspiroituneesta puheesta syntyy hyvä keitos, kuten myös Becoming Led Zeppelin-dokkarin tapauksessa. Kate Bush: The Man with the Child In His Eyes James Brown: Say It Loud I’m Black and I’m Proud (part 1) Sly and The Family Stone: Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin) Labelle: Lady Marmelade Parliament: Flashlight Prince: Kiss Red Hot Chili Peppers: Under The Bridge Led Zeppelin: Heartbreaker Mount Mary: No Other.

Popissa muodit tulee ja menee. Yksi tämän hetken trendeistä tuntuu hieman perinteisemmän popin parissa varttuneen korvassa tutulta ja turvalliselta. Jos kuuntelet esimerkiksi Olivia Deanin, Bruno Marsin tai RAYEN tapaisia multimiljoonaluokassa toimivien poppistarojen musiikkia, huomaat törmääväsi sangen perinteisiin musiikillisiin hyveisiin: lauluissa on tyylikkäitä harmonioita, kauniita melodialinjoja ja 1960-70-luvun mieleen tuovia sovituksellisia hienouksia. Musiikkimaailman katveista nousee esiin yllättäviäkin ilmiöitä. Kanadalainen Angine de Poitrine-kaksikko on tehnyt raivopäisestä musanörttiydestä ja taituruudesta kuuminta hottia. Perko-Pyysalo Poppoo, Vesa-Matti Loiri: Enkeli Rock Siltanen Group: Santanan kolmonen Santana: Para Los Rumberos Tito Puente: Oye Como Va Bruno Mars: Something Serious Olivia Dean: So Easy (To Fall in Love) RAYE: Nightingale Lane Saimaa: Yks ja yks Angine de Poitrine: Mata Zyklek Aili Järvelä: Mänty Joy Division: Love Will Tear Us Apart.

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Amalia Rodrigues. Edith Piaf. Katri Helena. Joskus artisti kohotetaan pitkän uran ja rakastetun tuotannon ansiosta kokonaisen maan ja kulttuurin symboliksi. Hänet nimenomaan kohotetaan, itse hän ei moiseksi ikoniksi halaja. Arvostus on hieno asia, mutta kuinka hyvin korskeat tunnustukset ja mahtipontinen juhlapuhe istuu populaarimusiikin henkeen? Mitä tapahtuu kun varjoisilla kujilla syntynyt musiikki päätyy virallisen kulttuurin palatseihin? Usein terävimmät huomiot kansakunnan tilasta tulevat ulkopuolisen irvileuan kynästä. Carlos Paredes: Valsa Amalia Rodrigues: Primavera Edit Piaf: Les amants d’un jour Katri Helena: Äänesi mä kuulen Cornelis Vreeswijk: Sommarkort Randy Newman: Sail Away Jarvis Cocker: Baby’s Coming Back To Me RAYE feat Al Green: Goodbye Henry Maustetytöt: Itken jos mua huvittaa Antti Autio: Tie on maalattu maahan Hopeasiivet: Tänään (Olen lentänyt pesästä pois).

Amalia Rodrigues. Edith Piaf. Katri Helena. Joskus artisti kohotetaan pitkän uran ja rakastetun tuotannon ansiosta kokonaisen maan ja kulttuurin symboliksi. Hänet nimenomaan kohotetaan, itse hän ei moiseksi ikoniksi halaja. Arvostus on hieno asia, mutta kuinka hyvin korskeat tunnustukset ja mahtipontinen juhlapuhe istuu populaarimusiikin henkeen? Mitä tapahtuu kun varjoisilla kujilla syntynyt musiikki päätyy virallisen kulttuurin palatseihin? Usein terävimmät huomiot kansakunnan tilasta tulevat ulkopuolisen irvileuan kynästä. Carlos Paredes: Valsa Amalia Rodrigues: Primavera Edit Piaf: Les amants d’un jour Katri Helena: Äänesi mä kuulen Cornelis Vreeswijk: Sommarkort Randy Newman: Sail Away Jarvis Cocker: Baby’s Coming Back To Me RAYE feat Al Green: Goodbye Henry Maustetytöt: Itken jos mua huvittaa Antti Autio: Tie on maalattu maahan Hopeasiivet: Tänään (Olen lentänyt pesästä pois).

Hengellisyys on tärkeä osa popmusiikin sisintä olemusta. Gospel soi silloinkin, kun emme ajattele kuulevamme uskonnollista sanomaa. Olennaista onkin spirituaalisuuden henki, joka inspiroi ja tuo voimaa sekä laululle että sen esittäjälle. Gospelin komeimmat äänet ovat rock-laulajien tärkeitä esikuvia. Monet supertähdet ovat tasapainoilleet hengellisyyden ja maailman viettelysten välillä. Elvis, Johnny Cash ja monet muut legendat tiesivät mistä lauloivat laulaessaan synnistä. Sister Rosetta Tharpe:This Train The Soul Stirrers: Listen To The Angels Sing Eddie Kendricks: He’s a Friend Elvis Presley: Put Your Hand in The Hand Johnny Cash: Over The Next Hill (We’ll Be Home) Ritva Mustonen: Jumala rakastaa maailmaa Merry Clayton: Gimme Shelter Pink Floyd: The Great Gig In the Sky Donald Byrd: Christo Redentor Eva Cassidy: Wade In the Water Roberta Flack: I Told Jesus.