Pekka Laineen Ihmemaa

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Itsenäisyyspäivä sysää ajatukset suomalaisuuden syövereihin. Millaiset kappaleet sanovat kotimaasta jotakin olennaista? Saimaa-yhtyeen uljaasti versioima Finlandia on symboliteos, joka ei ole muuttunut kipsipatsaaksi. Iskelmän Suomi on romanttisesti hehkuva kun taas modernien lauluntekijöiden lauluissa soi paljon rujoakin kuvastoa. Molemmat versiot voivat olla yhtä vilpittömiä. Viikon tärkein suru-uutinen kertoi soul-musiikin suuriin arkkitehteihin kuuluvan kitaristi Steve Cropperin (1941-2025) poismenosta. Cropper oli monien klassikkokappaleiden tekijä ja erilainen kitarasankari, joka soitti vain olennaiset äänet. Ensio Morrikoinen: Adventtilaulu Saimaa: Finlandia. op. 26 Katri Helena: Mun sydämeni tänne jää Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta Matti Johannes Koivu: 80-luvun lapset Vesala: Mul ei oo lapsuudensankarii Rauli Badding Somerjoki: Bussi Somerolle Booker T & The MGs: Green Onions Wilson Pickett: In The Midnight Hour Otis Redding: (Sitting on) The Dock of The Bay Susanna Leppänen: Kadetit.

Itsenäisyyspäivä sysää ajatukset suomalaisuuden syövereihin. Millaiset kappaleet sanovat kotimaasta jotakin olennaista? Saimaa-yhtyeen uljaasti versioima Finlandia on symboliteos, joka ei ole muuttunut kipsipatsaaksi. Iskelmän Suomi on romanttisesti hehkuva kun taas modernien lauluntekijöiden lauluissa soi paljon rujoakin kuvastoa. Molemmat versiot voivat olla yhtä vilpittömiä. Viikon tärkein suru-uutinen kertoi soul-musiikin suuriin arkkitehteihin kuuluvan kitaristi Steve Cropperin (1941-2025) poismenosta. Cropper oli monien klassikkokappaleiden tekijä ja erilainen kitarasankari, joka soitti vain olennaiset äänet. Ensio Morrikoinen: Adventtilaulu Saimaa: Finlandia. op. 26 Katri Helena: Mun sydämeni tänne jää Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta Matti Johannes Koivu: 80-luvun lapset Vesala: Mul ei oo lapsuudensankarii Rauli Badding Somerjoki: Bussi Somerolle Booker T & The MGs: Green Onions Wilson Pickett: In The Midnight Hour Otis Redding: (Sitting on) The Dock of The Bay Susanna Leppänen: Kadetit.

Kun laulaja Jimmy Cliff (1944-2025) näytteli pääosaa elokuvassa Harder They Come vuonna 1972, hän oli mukana kiihdyttämässä tärkeätä popkumousta. Jamaikan pieni saarivaltio oli nousemassa maailmanlaajuisesti merkittäväksi musiikkimaaksi. Osin juuri Jimmy Cliffin loistavien kappaleiden ansiosta elokuvan soundtrack räjäytti potin ja popmaailma astui reggae-musiikin aikaan. Popin maailmankarttaa muuttanut käänne ei tullut tyhjästä. Uudenmaan kokoinen saari oli väläytellyt musiikillista mahtiaan jo 1960-luvulla, jolloin My Boy Lollipop-hitti saavutti myös Suomen. Jamaikalla ja Suomella on yllättäviä yhteisiä piirteitä. Molemmissa maissa on pidetty kotipolttoisista versioista maailman hiteistä. Meillä väännettiin kieli uusiksi, Jamaikalla rytmi. Jimmy Cliff: Many Rivers to Cross Jimmy Cliff: Harder They Come The Melodians: Rivers of Babylon Marion: My Boy Lollipop Pelle Miljoona: Viesti teille kovikset Dandy: Rudy, A Message to You The Skatalites: Music is My Occupation Marcia Griffiths: First Time Ever I Saw Your Face Bob Marley & The Wailers: Get Up, Stand Up Police: I Can’t Stand Losing You Dawn Penn: You Don’t Love Me (No No No) Raappana: Maasta maahan Ella Woolsey: Silver and Gold.

Kun laulaja Jimmy Cliff (1944-2025) näytteli pääosaa elokuvassa Harder They Come vuonna 1972, hän oli mukana kiihdyttämässä tärkeätä popkumousta. Jamaikan pieni saarivaltio oli nousemassa maailmanlaajuisesti merkittäväksi musiikkimaaksi. Osin juuri Jimmy Cliffin loistavien kappaleiden ansiosta elokuvan soundtrack räjäytti potin ja popmaailma astui reggae-musiikin aikaan. Popin maailmankarttaa muuttanut käänne ei tullut tyhjästä. Uudenmaan kokoinen saari oli väläytellyt musiikillista mahtiaan jo 1960-luvulla, jolloin My Boy Lollipop-hitti saavutti myös Suomen. Jamaikalla ja Suomella on yllättäviä yhteisiä piirteitä. Molemmissa maissa on pidetty kotipolttoisista versioista maailman hiteistä. Meillä väännettiin kieli uusiksi, Jamaikalla rytmi. Jimmy Cliff: Many Rivers to Cross Jimmy Cliff: Harder They Come The Melodians: Rivers of Babylon Marion: My Boy Lollipop Pelle Miljoona: Viesti teille kovikset Dandy: Rudy, A Message to You The Skatalites: Music is My Occupation Marcia Griffiths: First Time Ever I Saw Your Face Bob Marley & The Wailers: Get Up, Stand Up Police: I Can’t Stand Losing You Dawn Penn: You Don’t Love Me (No No No) Raappana: Maasta maahan Ella Woolsey: Silver and Gold.

Aina kun merkittävä popmuusikko kuolee, pintaan pulpahtaa nostalgisia tuntemuksia. Cay Karlsson (1945-2025) oli suomalaisen 1960-luvun myllerryksen esiin nostamia ja pitkän uran tehneitä avainhahmoja. Gary “Mani” Mounfield (1962-2025) bassotteli The Stone Rosesin ja Primal Screamin riveissä itsensä brittirockin rakastetuksi ikoniksi. Nostalgia ei liity pelkästään ilmeisiin muistohetkiin, se on kaikkialla missä musiikkia tuotetaan, markkinoidaan ja kulutetaan. Popin menneisyys ui kaikkialla sen nykyhetkessä. Me kaipaamme oman nuoruutemme ääniä. Toisaalta voimme inspiroitua ajasta ennen omaa syntymäämme. Mutta onko kaikki historian kierrätys automaattisesti nostalgiaa? Voiko historiasta löytää jotakin uutta ja luovuutta ruokkivaa? Cay & The Scaffolds: Girls Cumulus: Aconcagualla tuulee The Stone Roses: She Bangs The Drums Primal Scream: Rocks The Weeknd: Blinding Lights TLC: No Scrubbs Little Caesar & The Romans: Those Oldies But Goodies Dutch Swing College Band: You Must Have Been a Beautiful Baby The Smashing Pumpkins: 1979 Joni Mitchell: A Case of You Saarisalo: Aave joka katselee perään.

Aina kun merkittävä popmuusikko kuolee, pintaan pulpahtaa nostalgisia tuntemuksia. Cay Karlsson (1945-2025) oli suomalaisen 1960-luvun myllerryksen esiin nostamia ja pitkän uran tehneitä avainhahmoja. Gary “Mani” Mounfield (1962-2025) bassotteli The Stone Rosesin ja Primal Screamin riveissä itsensä brittirockin rakastetuksi ikoniksi. Nostalgia ei liity pelkästään ilmeisiin muistohetkiin, se on kaikkialla missä musiikkia tuotetaan, markkinoidaan ja kulutetaan. Popin menneisyys ui kaikkialla sen nykyhetkessä. Me kaipaamme oman nuoruutemme ääniä. Toisaalta voimme inspiroitua ajasta ennen omaa syntymäämme. Mutta onko kaikki historian kierrätys automaattisesti nostalgiaa? Voiko historiasta löytää jotakin uutta ja luovuutta ruokkivaa? Cay & The Scaffolds: Girls Cumulus: Aconcagualla tuulee The Stone Roses: She Bangs The Drums Primal Scream: Rocks The Weeknd: Blinding Lights TLC: No Scrubbs Little Caesar & The Romans: Those Oldies But Goodies Dutch Swing College Band: You Must Have Been a Beautiful Baby The Smashing Pumpkins: 1979 Joni Mitchell: A Case of You Saarisalo: Aave joka katselee perään.

Nykypopin kiinnostavimpiin tekijöihin lukeutuva Rosalía on lyönyt jauhot suuhun sovinnaisuuksiin luottavalle popteollisuudelle. Espanjalaislaulaja osoittaa, että miljoonaluokan popalbumilla voidaan syöksyä vivaldimaisista tunnelmista kokeelliseen poppiin ja flamencon syövereihin sinfoniaorkesterin valtavan pauhun säestyksellä. Suureellisista orkestraatioista on jo pitkään haettu lisäpotkua, kun perinteinen rock-yhtyeen sointi tuntuu riittämättömältä. Hurriganesilla ei tätä ongelmaa ole ollut. Bändin kolmas albumi Crazy Days täyttää 50 vuotta nyt marraskuussa. Rosalía: Berghain Rosalía: Mundo Nuevo Björk: Overture Björk & Brodsky Quartet: Hyperballad The Cure: A Few Hours After This Led Zeppelin: Kashmir Sufjan Stevens: Chicago Hurriganes: Crazy Days Graham Parker: Passion Is No Ordinary Word Dingo: Pistoolisankari.

Pekka Laineen Ihmemaassa musiikki ei ole pieni ämpäri, jossa on vähän vettä polskuteltavaksi. Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja.

Marraskuun 12. päivänä 80 vuotta täyttävän Neil Youngin tunnistaa heti, jos hänen lauluaan on vähänkään kuullut. Ainutlaatuisuus ja persoonallinen kosketus musiikkiin on taiteilijan arvokkaimpia ominaisuuksia. Youngin ura on monipolvinen. Ilmaisuvapauden vaaliminen on vienyt myös sivuraiteille. Omapäisen muusikon tuotannon parhaat hetket muodostavat ohittamattoman osan rockin tarinaa. Tästä koko touhussa on kyse. Yhtälailla ainutkertainen tapaus taiteilijaksi oli näyttelijä Elina Salo (1936-2025 Elina Salo, Kalle Fält ja Erkki Liikanen: Rosvolaulu Jere Ijäs: Apupyörät pois The Squires: The Sultan Buffalo Springfield: Expecting to Fly Neil Young & Crazy Horse:Cinnamon Girl Neil Young: Guitar Solo, No.2 Neil Young & Crazy Horse: Powderfinger Neil Young: Broken Arrow Bruce Springsteen: Atlantic City Chrissie Hynde: Nebraska Margo Guryan: Sunday Morning.