, Yle Radio 1
Pitää vain soittaa mitä nuoteissa lukee! Pitkään luultiin, että taidemusiikin ytimen eli klassis-romanttisen ohjelmiston oikea tulkinta oli nykymuusikoilla halluissa. Mutta ei se ole, sillä olennaista ei lue nuoteissa, ja sen ajan säveltäjät olettivat, että nuotteja luettiin toisin kuin nykyään. Professori Clive Brownin tuhatsivuisesta kirjasta "Classical & Romantic Performing Practice" on ilmestynyt uusi, entistä vakuuttavampi painos. Se ei kerro vain tulkinnan moninaisuudesta, se kertoo ihmisestä ja kulttuurista - siitä miten kieli, kirjoitus ja koodit ovat epätarkkoja ja muuttuvia, ja siitä miten pidämme pysyvinä asioita, jotka muuttuvat. 1. Ludwig van Beethoven: Allegretto con variazioni, 3. osa sonaatista viululle ja pianolle nro 6 A-duuri (Viktoria Mullova ja Alisdair Beatson) 2. Robert Schumann: Romanssi, 2. osa sinfoniasta nro 4 d-molli (Vallankumouksen ja Romantiikan ork./John Eliot Gardiner) 3. Joseph Haydn: "Teco lo guida al campo", Idrenon aaria oopp. Armida (Thomas Quasthoff ja Freiburgin barokkiork./Gottfried voin der Goltz) 4. W.A. Mozart: Rondeau, 3. osa viulukonsertosta nro 2 D-duuri (Anne-Sophie Mutter ja Lontoon FO) 5. Jean-Philippe Rameau: La Dauphine (Christophe Rousset) 6. Georg Fridrich Händel: "Lascia la spina", oratoriosta Il Trionfo del Tiempo e del Disinganno (Julia Lezhneva) 7. Max Bruch: Katkelma viulukonsertosta nro 1 g-molli (Randall Goosby ja Philadelphian ork./Yannick Nezet-Seguin) 8. W.A. Mozart: "Voi che sapete", oopp. Figaron häät (Adelina Patti) 9. Hector Berlioz: Tanssiaiset, Fantastisesta sinfoniasta (Klaus Mäkelä ja Pariisin ork.) 10. Tarmo Peltokoski: Improvisaatio Mozartin sinfonian nro 35 D-duuri teemoista.
📺 Iltapulun TV-visa
Visa alkaa mainoksen jälkeen.