Ykköskolumni

Itseriittoinen uho on tuttua kaikille valtioille, mutta Suomessa se piiloutuu erikoisen ilmiön taakse. Historiamme on täynnä kummallisia ”erillistapahtumia”, politiikan tutkija Johanna Vuorelma pohtii.

Olisiko tehokkaampaa, jos työttömän sijaan kannustimilla kuritettaisiinkin työpaikkojen luomisessa töpännyttä päättäjää, kirjailija Roope Lipasti pohdiskelee.

EU säätelee päivittäistä arkeamme, mutta harva todella tiedostaa miten. Miksi pienelle maalle niin tärkeä yhteisö tuntuu etäiseltä, yhteiskuntatieteilijä Al-mehsen ihmettelee.

Energialähteen korvaaminen paremmalla on aina jäänyt meiltä puolitiehen. Siksi vihreä siirtymä tarvitsee markkinoiden lisäksi poliitikkoja, tutkija, taloustieteen maisteri Matias Mäkiranta toteaa.

Pick me -tytöistä puhuminen on raaka tapa suhtautua identiteettiään etsiviin teineihin, vapaa toimittaja Laura Hallamaa pohtii.

Suomen kieli näyttää olevan henkitoreissaan amerikkalaisuuksien alla, kirjailija Joonas Konstig suree.

Haluamme elää itsenäisessä ja turvallisessa maassa. Mutta puolustusinvestoinneilla sitä ei välttämättä taata. Niistä hyötyy lähinnä Yhdysvaltojen aseteollisuus, toteaa kolumnissaan sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.

Mietin, kuinka pitkällä on sateenkaarikansan vapautuminen. Seuraavaksi on aika vapauttaa kaikki sukupuolet, Viitala kirjoittaa.

On helpompaa pohtia ajattelun erilaisuutta kuin puhua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, vammaisuudesta ja rasismista, väestötutkija Shadia Rask sanoo kolumnissaan.