Fiksu, fiksumpi, ajattelija

5/5. Sebastian aikoo tarjota muille kakkua, mutta ensin pitää miettiä, miten kakku jaetaan oikeudenmukaisimmin. Ayas tuumii, että kakku jaetaan tietenkin kaikkien kesken tasan, mutta entäpä jos joku onkin muita nälkäisempi? Pitäisikö hänen siis saada muita enemmän? Tai entä jos Sebastianin kaveri olisi vain peukalon kokoinen - eikö olisi epäreilua, jos hän saisi yhtä paljon kuin muut? Milloin jako on täysin oikeudenmukainen? Tätä pitääkin miettiä tehokkaasti, niin että asia selviää nopeasti, sillä oikeastihan kaikki haluavat vain päästä syömään kakkua mahdollisimman pian.

4/5. Sebastian aloittaa "kuningas käskee" -leikin, jossa hän on kuningas. Mutta... ainakaan Williamin mielestä Sebastian ei itse asiassa päätä kesämökillä kaikesta. Ketkä päättävät asioista esimerkiksi kirjastossa, liikenteessä tai kotona? Ja pitääkö päättäjiä totella? Kysymys saattaa tuntua aluksi helpolta, mutta kun sitä kaivaa hiukan syvemmälle, käy ilmi, ettei asia ehkä olekaan niin päivänselvä. Sebastian antaa tavalliseen tapaansa pöhkön esimerkin: jos säädettäisiin uusi laki, jonka mukaan koiria pitää potkia, olisiko sitä pakko noudattaa?

3/5. Donna-koira täyttää vuosia, joten on juhlan aika! Jasper pohtii, kuinka Donna on aina niin iloinen, kunhan sillä vain on ruokaa ja seuraa. Vaan entä me ihmiset? Riittääkö meille hauskanpito vai tarvitsemmeko muutakin? Tindra, Jasper ja Ayas yrittävät selvittää Sebastianin kanssa, mitä aineksia hyvään elämään tarvitaan. Hyvinvointi voi vaatia aika monia asioita, joten on tärkeää löytää niiden oikea sekoitussuhde. Silloin on hyvä elämä purkissa.

2/5. Miksi jotkut ihmiset jättävät roskia luontoon? Pitävätkö he luontoa noutopöytänä, josta voi vain haalia suuhunsa mitä mieli tekee ja jättää likaiset lautaset muiden korjattaviksi? Leandra, William ja Elvira siivoavat Sebastianin kesämökin vieressä olevaa metsää ja löytävät valtavasti roskia. He alkavat pohtia Sebastianin kanssa, miten eri tavoin luonnon voi nähdä. Ehkäpä luonto on kuin vauva, josta täytyy pitää huolta. Vai voiko luonto ehkä huolehtia itse itsestään? Kenties ihmisen tapa hahmottaa ympäristönsä vaikuttaa siihen, miten hän sitä kohtelee.

1/5. Johan haisee pahalta, mutta Tindra ei halua sanoa sitä hänelle suoraan, ettei aiheuttaisi kaverilleen pahaa mieltä. Pitäisikö Tindran sen sijaan valehdella ja sanoa, että Johan tuoksuu hyvältä? Sebastianin äiti sanoi aina, ettei saa valehdella, mutta onko tilanteita, joissa valehteleminen on itse asiassa ihan oikein? Ayas, Tindra ja Jasper eivät ole tästä ihan vakuuttuneita, mutta sitten he alkavat pohtia asiaa. Onko ehkä olemassa harmittomia valheita, joita voi kertoa tuntematta syyllisyyttä? Ja onko tilanteita, joissa totuuden kertominen on väärin ja valehteleminen onkin oikein? Ehkä valkoinen valhe voi itse asiassa olla harmaa tai jopa musta - jos asiaa ajattelee oikein tarkasti.