Lulun luontoseikkailut

Lapset leikkivät yöllä aarteenetsintää. Heidän pitäisi seurata valaistua polkua, mutta äkkiä valoja näkyy kahdessa suunnassa. He eivät aavista, että asialla ovat kiiltomadot.

Molemmat ovat keltamustaraidallisia, mutta pistävätkö ne kumpikin? Tekevätkö molemmat hunajaa? Ja miksi ampiaiset tulevat aina häiritsemään eväsretkellä?

Lapset haluavat auttaa kasvimaan kitkemisessä, mutta mistä oikeastaan tietää, mikä on rikkaruoho? Ovatko rumat, piikkiset tai pahanmakuiset aina rikkaruohoja?

Nokkela väittää nähneensä liikkuvan tikun, mutta eihän se voi pitää paikkaansa. Vai kummitteleeko tikku? Ystävykset tutustuvat kummitussirkkaan.

Lulu on vilustunut, ja ystävät yrittävät valmistaa hänelle hunajaa yrttiteehen pantavaksi. Miksi kukista, sokerista ja vedestä ei synnykään hunajaa? Kuinka mehiläiset sitä valmistavat?

On kylmä ilma. Kirsikkapuukin näyttää saaneen lehdistä tehdyn kaulahuivin. Ei, sehän onkin kohti aurinkoa kurkotteleva köynnöskasvi! Kuinka kasvi osaa kiivetä?

Lulu ystävineen huomaa, että joku on viillellyt kirsikkapuun runkoa. Se on kuitenkin vahingollista puulle, sillä ehjä kaarna on sille tärkeää.

Lulu ja Nokkela näkevät mehiläisen tanssivan pesällä. Miksi se tekee niin? Yrittääkö se hypnotisoida heidät? Ei, vaan se on mehiläisten tapa kertoa toisilleen hyvistä mesilaitumista.

Nokkela on piilottanut aarteen sammaltuneen puun juurelle. Kun Lulu etsii sitä myöhemmin, puu tuntuu kadonneen. Riku kertoo, ettei puu ole kadonnut, vaan sammal, ja selittää syyn siihen.

Lapset löytävät kasvimaan läheltä piikikkään otuksen, jota on paras pitää silmällä. Riku selittää, että se on kaktus, joka viihtyy auringossa ja selviytyy jopa erämaassa!