Oravametsä

Kun talvi saapuu, ylle on vedettävä kunnon turkki, oravat jos ketkä sen tietävät. Turkkimuoti on vakiintunut; on harmaata, tummaa ja mikä tärkeintä - hyvin vauhdinkestävää.

Oravat pohtivat tällä kertaa monenlaisia aistejaan. On hienoja tuoksuja nenän täydeltä, hyvän ruuan tuoksuja ja makuja, tuntoaistia - ja silmät tottakai suurina.

Oravat ovat oikeita metsäammattilaisia. Ne ovat nähneet karhuja ja ilveksiä, mutta entä jos metsässä tapaakin ihmisen. Pitääkö kiivetä puuhun? Vai katsoa silmiin ja jutella rauhallisesti?

Oravat pohtivat, mitä kaikkea niistä voi vielä tulla, kunhan ikää karttuu. Miten olisi sirkuksen taikuri? Tai metsäinsinööri? Voiko orava muuten oppia sukeltamaan?

Oravametsän jokainen torstai on erityisen hauska. Silloin vietetään kurkkipäivää. Sekös kurreporukalta onnistuu, sillä metsä on täynnä hauskoja kurkkipaikkoja.

Oravien tärkein elämäntehtävä on ruokapiilojen rakentelu. Pähkinöitä, sieniä ja siemeniä piilotellaan talven varalle. Ei ole ihan yhdentekevää miten se tapahtuu. Jemmailu on todellinen taitolaji!

Yksi kaunis kesäpäivä metsään porhalsi Vatanen, maailman nopein orava. Kohta mentiinkin jo niin lujaa, että ylinopeussakkojakin harkittiin. Vatanen tunnetaankin nyt Kiito-oravana.

Oravametsässä pohdiskellaan pieniä ja suuria kysymyksiä. Ja toisinaan sitten todella isoja kysymyksiä. Kuten että, minne jäät lähtevät ja minne nälkä lähtee. Kova pähkinä purtavaksi!

Kevät on mukavaa aikaa, mutta eikös oravien kiusaksi riennäkin melkoinen kirppulauma. Viheliäisiä otuksia! Rapsutuksen lomassa oravat alkavat pohtia muiden eläinten vaivoja.

Oravametsää kutsutaan myös "Tanssivien oravien metsäksi". Vuosia sitten tänne saapui Elvi, joka paljastui tanssinopettajaksi. Kohta soi rokki ja oravat villiintyivät huimiin tanssisuorituksiin.